Tunne kun facebook fiidiisi tulee vuoron perään uutisia synnyttäneistä, raskausajan lääkärikäynneistä ja uusista alkaneista raskauksista. Niin, mikä oma tunteeni on noita yllä mainittuja nähdessäni? Olen yhdessä mieheni kanssa saanut jo yhden ihanan kohta 2 vuotta täyttävän tytön. Mitä sitten?
Mistä tietää koska on vauvakuume? Mulla ei ole koskaan kai ollut sellaista...
Silloin kun lapsemme syntyi sai usein vastailla kysymyksiin että koska toinen lapsi tulee...
Mulla ei ole koskaan ollut saman ikäisiä sisaruksia. Mulla on siis vain kaksi velipuolta ja siskopuoli ja me neljä ei koskaan asuttu samaan aikaan kotona. Mun lapsuus tuntui tältä osin todella yksinäiseltä. Muistan kaivanneeni sisarusta jonka kanssa voisi kinata, mennä samaan aikaan kouluun ja joka kävisi läpi samoja nuoruuden kasvukipuja. Kuten arvata saattaa en koskaan saanut pikkusiskoa tai veljeä vaikka miten yritin puhua vanhemmilleni... Välillä oli todella rankkaa olla vain se ainut yhteinen lapsi. Asiassa oli tietysti hyväkin puolensa; vanhempani halusivat ja vieläkin haluavat vain mulle parasta eikä tarvitse tapella saamastaan huomiosta.
Näin aikuisena on pakko myöntää että ei sisarus vieläkään pahitteeksi olisi. Olisi taas joku kuka kävisi elämässään läpi suurinpiirtein samoja asioita.
Mä olen, niin kauan kuin muistan, halunnut kaksi lasta. Ihan jo senkin vuoksi että lapsilla olisi seuraa toisistaan niin lapsena kuin vanhempanakin. Vaikka oma lapsuuteni oli paras mahdollinen haluan silti tehdä jotain toisin kuin vanhempani. Haluan antaa esikoisellemme sen ilon sisaruksesta jota en itse saanut koskaan kokea.
Mulla ei ole koskaan ollut saman ikäisiä sisaruksia. Mulla on siis vain kaksi velipuolta ja siskopuoli ja me neljä ei koskaan asuttu samaan aikaan kotona. Mun lapsuus tuntui tältä osin todella yksinäiseltä. Muistan kaivanneeni sisarusta jonka kanssa voisi kinata, mennä samaan aikaan kouluun ja joka kävisi läpi samoja nuoruuden kasvukipuja. Kuten arvata saattaa en koskaan saanut pikkusiskoa tai veljeä vaikka miten yritin puhua vanhemmilleni... Välillä oli todella rankkaa olla vain se ainut yhteinen lapsi. Asiassa oli tietysti hyväkin puolensa; vanhempani halusivat ja vieläkin haluavat vain mulle parasta eikä tarvitse tapella saamastaan huomiosta.
Näin aikuisena on pakko myöntää että ei sisarus vieläkään pahitteeksi olisi. Olisi taas joku kuka kävisi elämässään läpi suurinpiirtein samoja asioita.
Mä olen, niin kauan kuin muistan, halunnut kaksi lasta. Ihan jo senkin vuoksi että lapsilla olisi seuraa toisistaan niin lapsena kuin vanhempanakin. Vaikka oma lapsuuteni oli paras mahdollinen haluan silti tehdä jotain toisin kuin vanhempani. Haluan antaa esikoisellemme sen ilon sisaruksesta jota en itse saanut koskaan kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti