Lähettämätön

"Miten etäälle me ollaan ajauduttu? 
Ei enää olla yhteydessä sitä vähäistäkään mitä ennen. Välillä tuntuu että olen menettänyt sut. Viimeksi hiljaisuutta kesti 1,5 vuotta. Yritin kovasti pitää suhun yhteyttä mutta sä aina unohdit. Kuten aina ennenkin siihen asti. Nyt hiljaisuutta on kestänyt reilu 7 kuukautta. Sopimusta hiljaisuudesta ei ole, yhteydenpito on aina vain sun osalta jäänyt. 

Mä olen päättänyt olla ottamatta suhun yhteyttä enää, koska tilanne ei sillä enää parane. Meillä on paljon selvittämättömiä asioita tai ainakin mulla on. Paljon asioita jotka ovat vaivanneet mua jo vuosia. Asioita jotka tulevat aina kummittelemaan mielessä. Liikaa kysymyksiä jotka alkavat sanalla; Miksi?
En vaan voi ymmärtää miten oot voinut laiminlyödä meidän ikuisuuden kestänyttä ystävyyttä.
Itsekin olen virheeni ja valintani tehnyt mutta ainakin olen yrittänyt korjata tilanteen.
Ehkä asiat ratkeavat kaikessa hiljaisuudessaan ja joku päivä pystymme olemaan niin kuin ennenkin. Pahimmassa tapauksessa asiat jäätyvät...

Välillä olen vihainen sulle, olen jopa facebookissa laittanut päivityksesi näkymättömiin.
Joskus olen niin katkera että haluan pyyhkiä sut kaikesta pois, vanhoista valokuvista, muistoista...
Kun pidät yhteyttä muihin paitsi muhun tunnen suurta kateellisuutta. Miksi joku muu saa huomiotasi muttet vaivaudu vastaamaan viestiini? Et viitsi pitää lupaustasi.

Nämä kolme tunnetilaa kuvaavat ystävyyttäni sua kohtaan. Koska ne tunteet muuttuivat tällaisiksi?"


Mun oli pakko kirjoittaa tämä. Lähettämätön viesti ennen niin hyvälle lapsuudenystävälle mutta nykyään vieraaksi muodostuneelle ihmiselle. Niin paljon sanottavaa muttei koskaan tarpeeksi tilaisuuksia puhua niistä. Mua harmittaa että olen menettänyt elämästäni yhden asian... Mua harmittaa että se on asia minkä kanssa pitää pystyä elämään. Mua suututtaa tämä tunne mikä on ollut jo pari vuotta...