Tänään vietetty äitienpäivä on itselleni toinen virallisesti ehkä kolmas, ensimmäisen äitienpäivän olin vielä raskaana. Lapsuudessa oli hienoa aina askarrella omalle äidille koulussa jotain pientä ja pitää lahja salassa. Äitienpäivä aamuna antaa lahja äidille ja nähdä iloinen ilme. Äitienpäivään liittyy paljon hyviä muistoja.
Mä en ole saanut äitienpäivänä mitään erityskohtelua, en aamupaloja, ruusuja tms.
Äitienpäivä aamuna tiskasin ja imuroin aamulla sillä välin kun mies nukkui. Pesukonekin pyöritti pyykit siinä välissä. Lapsemme on sen verran pieni ettei ymmärrä mitään tälläisestä päivästä.
Äitini oli ostanut yöpaidan mulle ja lupasin töistä tuoda meille ruusuja. Mies osti suklaalevyn kun pyysin. Söimme lounaan ja kakkukahvit. Maalasimme seiniä remppa talossa. Täysin normaali päivä siis.
Facebook täyttyi ihmisten päivityksistä joissa oli saatu sitä ja tätä lahjaa. Teennäistä paskaa kaikki!
Tai sitten mä olen vain pirun kateellinen.
Viime vuonna oli ensimmäinen äitienpäiväni ja sain paperista taitellun lennokin mieheltäni. Lähinnä vitsinä mutta se loukkasi. Muistan sanoneeni silloin etten aio muistaa häntä isänpäivänä. Arvatakin saattaa etten muistanut. Mä en oikeastaan enää odota mitään.
Jotain hyvääkin jäi päivästä käteen. Saan olla äiti. Saan tuntea kun oma lapsi halaa, siinä tuntee itsensä tärkeäksi. Aamuisin kuuluu sängystä sana -Äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti