Tänään olimme taas päivystyksessä ja pyysin saada lapsemme hengittää ventolinea mutta lääkäri ei jostain omasta oivalluksestaan sitä luvannut. Ilalla soitimme ambulanssin, koska yö olisi vastassa eikä lapsi kunnolla hengittänyt. Ambulanssista annettiin ventolinea ja nyt lapsemme nukkuu rauhassa kun henki vihdoin kulkee.
Yksi lääkäreistä mainitsi infektioastman ja olen googletellut asiaa. Siihen ei antibiottia ole eikä ne auta ja usein niitä määrätäänkin "turhaan" väärän diagnoosin vuoksi. Hengitysoireetkin sopisivat lapsemme tilaan. Kaikki siis sai alkunsa ihka ensimmäisestä flunssasta lapsellamme ikinä. Olisiko hän ollut muutaman kuukauden ikäinen. Flunssa löi silloin jo keuhkoihin ja sai hengitellä päivystyksessä ventolinea ja se auttoi. Nyt nämä viimeiset kaksi kuukautta jokaisessa pikku köhässä tulee hengitysoireita ja hengitys vaikeutuu päivä päivältä niin että yksinkertaisesti ventolinea on pakko saada hengitettyä. Kaikkein pelottavinta tässä on se kun kuuntelet toisen katkonaista köhinää etkä voi auttaa mitenkään. Pitääkö oikeasti odottaa että henki pysähtyy?
Katsotaan löytääkö lastenlääkäri saman diagnoosin...
Lapsi ei saa syötyä eikä joutua kun henki ei kulje. Makaa naama kalpeana sylissä silmät kiinni odottaen että joku tulisi auttamaan. Soitan päivystykseen siinä toivossa että hengitystie saataisiin auki mutta turhaan. Kerran meitä ei huolittu päivystykseen, välillä korvissa ei näy mitään, milloin on vain sama tuttu lause -flunssaa on nyt liikkeellä paljon. Toinen on selvästi tukkoinen ja puhisee.
Väillä sitä mietti että miksi tässä maassa on joskus niin pirun vaikea saada apua?
Olen kuitenkin kiitollinen että apua on edes mahdollista saada mutta joskus se voi tulla liian myöhään...
Kävin äskön katsomassa nukkuvaa pientämme, nyt hän hengittää normaalisti tuhisten ja me kaksi erittäin väsynyttä ja kipeää vanhempaa kömmimme myös nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti