Me olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia ja ennen suhdettamme olimme kavereita liki 9 vuotta ja meillä on 4 vuotta ikäeroa.
Aloimme seurustella vasta kun mieheni oli myös eronnut 3,6 vuoden suhteestaan. Itse olin ollut siihen mennessä sinkkuna vuoden verran.
Tapailimme ensin jonkin aikaa mutta päätimme pitää juttumme salassa. Samaan aikaan mies teki muuttoa eronsa vuoksi toiselle paikkakunnalle.
Taipailimme aina vain enemmän ja vietimme aikaa paljon toistemme luona. Yhtäkkiä huomasimme asuvamme yhdessä. Puhuimme paljon lapsesta. Kävimme keskusteluissa molempien tavoitteet läpi ehjästä perheestä. Emme halunneet missään vaiheessa suhdettamme päätyä eroon.
Oli Tammikuu 2013 ja tein seitsemän aikaan lauantai aamulla raskaustestin.
Vatsa kasvoi ilman mitään huolia ja ongelmia koko kevään ja kesän. Syksyllä viikoilla 42+2 synnytys käynnistettiin.
Nykyään olemme aivan tavallinen lapsiperhe; mies opiskelee lisää, itse menen töihin ja vapaa- ajalla jaloissa häärii taapero.
Suhteemme ei kuitenkaan ole säilynyt samana. Kahdenkeskeinen aika on laskettavissa yhden käden sormin vuodessa. Kotiin tullessa alkaa toinen työmaa... Pyykit, tiskit, ruoka, vaipan vaihtamisen loputon ruljanssi... Kaikki lapsiperheet tietävät mistä nyt kirjoitan.
Välillä sitä kaiholla suorastaan kadehtii sinkkuja tai suhteita joissa on vain kaksi aikuista. Sai nukkua koko pitkän yön kertaakaan heräämättä. Jokaisen päivän sai elää vain itselleen... Kuitenkin sitä muistaa että tämä kaikki on omaa valintaa. Elämää eletään itselleen eikä toisille.
Lapsiarki on välillä raskasta ja tuntuu että tekeminen ei lopu edes tekemällä. Odotat että koska pääset itse sänkyyn nukkumaan sen jälkeen pitäisi vielä hoitaa parisuhdetta mutta olo on kuin kaikkensa antaneella lahnalla...
Meidän suhde pysyy "tuoreena" niinkin yksinkertaisella asialla kuin toisen huomioon ottamisella. Vaihdetaan viestejä pitkin päivää, ikävöidään toista mutta annetaan myös toiselle tilaa vain olla. Kaiken häslingin keskellä ei tietenkään aina muista tai ehdi hellitellä mutta viimeistään nukkumaan mentäessä hellitään ja rakastetaan toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti