Olen aina kirjoittanut ja lapsuuden haaveammatti oli kirjailija. Teininä kirjoitin päiväkirjaa silloisesta suhteestani, koska en voinut hyvin. Toisilla on kalliita harrastuksia mistä tulee hyvät fiilikset, mulle kirjoittaminen on aina tuntunut puhdistavalta vaikkei mitään dramaattisia murheita enää näin aikuisena ole ollutkaan.
Ennen tämän blogin perustamista en ole kirjoittanut vuosiin ja vaikka
kirjoituksia on vielä vähän täällä blogin puolella olen huomannut itsestäni miten hyvä olo kirjoittamisesta tulee.
Henkisesti olen voinut hyvin vuoden 2012 eron jälkeen. Kaikki elämä eron jälkeen on ollut elämäni parasta aikaa ja kirjoittaminen vain jäi kun sai vihdoin nauttia elämästä.
Olen pyrkinyt tietoisesti elämään niin etten kadu tekojani ja päivääkään en ole eropäätöstäni katunut.
Ehkä lukijakuntani on suppean pieni, jopa olematon mutta otan mielelläni aiheita vastaan mistä haluatte mun kirjoittavan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti