Pettymyksiä

En saanut opiskelupaikkaa haluamastani koulusta mutta mulla on jo suunnitelma! 

Laskin viime vuosien eri koulupaikka hakemiseni ja niitä on jo yli kymmenen (unohdin varmasti toisen puolen) mukaan en laskenut lukuisia työhaastatteluita. Eniten on kummastuttanut lukuisissa haastatteluissa ollessani se että olen haastattelijoiden mukaan hakeutun aina väärälle alalle. Mikäköhän se oikea ala sitten olisi? Siihen ei ole kukaan vielä vastannut.

Se kuka väitti joskus että töitä saa jos niitä töitä vain haluaa tehdä valehtelee. 

Suomessa oli työttömiä 216 000 vuonna 2015 marraskuussa. 

Monet ovat työkuntoisia (itseni mukaan lukien) mutta työuraa takana ei ole. 

Osa varmasti on sellaisiakin nuoria jotka eivät halua tehdä mitään.

Nykyään ei saa enää töitä ovesta sisälle marssimalla. On pitkiä hakuprosesseja, ns suppilovaiheita, erilaisia testejä...

Välillä tuntuu että vaipuu itse epätoivoon. Haluaa tehdä kuitenkin elämästään helppoa ja sitähän se on silloinkun on rahaa niin että se riittää perus elämään. Henkisesti viime vuodet ovat olleet välillä tosi raskaita, vällillä tuntuu että on antanut kaikkensa ja olisi helpompi päätyä hyppäämään kyydistä pois, ei olisi enää menoja eikä kuluja. Jokaisen olisi hyvä löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa.

Kuten mainitsin ylempänä niin olen nyt löytänyt toivottavasti töitä!